Featured Slider

kesä keittiössä























Kukkuu vaan, toverit!
Tuli otettua puolen vuoden loma blogista, hupsis! Niin paljon tämä blogini on kyllä mielessä ollut, että tuumasin josko kokeiltaisiin vielä hellävaraista elvytystä.

Me ollaan puuhailtu  kaikenlaista tänä vuonna. Instassa seuraavat jo tietävätkin, että alkuvuodesta rakennettiin meille uusi keittiö. Arvatkaa ilon määrä, kun keittiöhaaveeni vihdoin toteutuivat! Kyllä minä niin onnellisena tuolla nyt kokkaillut olen.

Keittiö on Ikean Metod. Mattavalkoisilla Veddinge -ovilla, Bauhausin tammitasoilla ja messinkivetimillä. Kodinkoneista uusittiin kaikki paitsi kylmälaitteet. Budjetti oli aivan naurettavan pieni, mutta alle 4000 euroa tämä kokonaisuus lopulta kustansi, kun kaikki tehtiin itse (sähkö- ja putkitöitä lukuunottamatta).

Seinät on maalattu Tikkurilan tämän vuoden trendisävyllä Angora. Se on ihana sävy! Ei liian punainen eikä liian ruskea, vaan just sopiva.

Me ollaan kyllä hirmuisen tyytyväisiä keittiöömme. Pisteet taas Ikealle, halpa ei todellakaan ole aina huonoa! Kaikki toimii aivan moitteettomasti, ja kovalla käytöllä on keittiö kohta puoli vuotta ollut.

Aivan erityisen tyytyväisiä ollaan siihen, että uskallettiin valita aidot tammitasot. Nämä on kolmeen kertaan öljytty, ja minkäänlaisia käytön jälkiä ei tasoissa vielä ole. Ja on lotrattu vedellä ja tomaattikastikkeilla, punaviineilläkin. Toki ei olla mitään jätetty tasoille koskaan lillumaan, mutta se ei ole vaatinut mitään erityistä vaivaa, koska tykkään muutenkin pitää tasot aina siisteinä. Voin siis lämpimästi suositella puutasoja kaikille, jotka empivät niiden ja laminaatin välillä, hinnassa kun ei ole kummoistakaan eroa. Meidän tasot kustansivat alle 400 euroa.

Ja kyllä vain, meidän keittiössä on yhdistetty sekä messinkiä että harjattua terästä. Eräs ystävä kummeksui tätä yhdistelmää, yleensä kun pitäydytään yhdessä metallissa. Minä tuumasin, että jos useampia puulajeja voi yhdistää toisiinsa samassa tilassa, miksei metallejakin voisi? Minä tykkään, että hyvinkin voi.

Mitä te toverit pidätte keittiöstämme? Huikatkaa jotain, jos siellä vielä olette!



joulukuulumisia





Hei vaan toverit!
Taas on pitkä hiljaisuus takana. Me ollaan hiljennytty joulun viettoon jo marraskuussa, oltu ihan hissukseen ja laitettu kotiin joulua. Melkein kaikki on valmiina; vielä pitäisi jaksaa joulusiivoukset tehdä, vaan allekirjoittaneen kaksi viikkoa kestänyt flunssa on nyt eskaloitunut siihen pisteeseen että suursiivous kutistunee kevyeen imurointiin. Mutta ei se mitään, tulee se joulu sotkuiseenkin kotiin!

Iloista joulun aikaa jokaiselle teistä!


keittiössä







Ei, meillä ei ole vieläkään uutta keittiötä. En tiedä itkisikö vai nauraisiko, niin monta asiaa on vastustanut keittiön uusimisen kanssa että mietin jo, yrittääkö talo sanoa että vanhassa vara parempi.

Sen verran kuitenkin saatiin muutosta aikaan, että maalasin keittiön kaikki tummat yläkaapit valkoisiksi ja vaihdoin vetimet. Kylläpä ilme raikastui, ja valon määrä tuplaantui!
Vinkki: olen maalannut paljon, paljon huonekaluja tavallisilla kalustemaaleilla, ja pettynyt olen liian usein maalien kestävyyteen (vaikka pohjatyöt onkin tehty kunnolla). Tällä kertaa maalasinkin kaapit uhkarohkeasti lattiamaalilla - käytin Solmasterin UR 300 -maalia, joka on osoittautunut käytössä loistovalinnaksi. Kestää ihan eri tavalla osumia kuin tavalliset kalustemaalit, ja etenkin näin keittiössä, jossa kaapit ovat kovalla käytöllä. Voin siis lämpimästi suositella.

Se on ihanaa, että vanhat kaapit pääsivät loistoonsa uudella maalilla, ja näin ollen jäänevät paikoilleen sellaisinaan, vaikka muu keittiö (joskus) uusitaankin. Jotain vanhaa on aina kiva saada säilytettyä. 


Mekin saatiin tänne pohjoiseen vihdoin lisää lunta. Tänään korkkaillaan joulukoristelaatikot ja kenties leipastaan tortut jos toisetkin. Ihanaa viikonloppua tyypit! 




Valaisinlovee



Kokosin näihin kollaaseihin muutamia tämän hetken lempivalaisimiani. Meidän kodissa on valaistus aivan onneton, ja koska tuo oma valaisinmaku on -kröhm- hieman kallis, jäänevät nämäkin toistaiseksi vain haaveiden tasolle. Mutta haaveilla saa ja pitää!

Tykkään hirveästi messingistä valaisimissa, ja aidosta puusta. Toisaalta pelkkä hauska ja erikoinen muotoilukin vetoaa aina...














Mä olen jo tovin säästänyt rahaa sitä oikeaa valaisinta varten. Vielä saa pitkän tovin säästellä, että jonkin noista kauniista valaisimista voisin ostaa - ja sitten vielä pitäisi päättää, että minkä! Tällä hetkellä ehdoton suosikkini on Markslöjdin Corse, katto- sekä seinämallisena. Aivan hurmaava. 

Onko siellä ruudun takana muita samanlaisen valaisinmaun omaavia? Löytyikö kollaaseista omia suosikkejasi? 



uudistunut olohuone





















Siitä onkin jo tovi aikaa, kun meidän olohuone on vilahtanut blogissa. Siihen on kyllä hyvä syykin; se on ollut varmaankin viimeiset puoli vuotta jatkuvan muutoksen kourissa. Mikään ei ole oikein tuntunut omalta ja vähän sattumienkin kautta meillä vaihtui lopulta myös sohva uuteen. Mutta nyt vihdoin on sellainen leppoisa fiilis tuolla - sain samettiverhot ikkunoihin ja kasasin mattoja limittäin kylmiä lattioita peittämään.
(Tuo mattojen kasaaminen limittäin on muuten hyvä kikka tilan suurentamiseen - vaikka kuvista ei ehkä niin näykään, niin meillä on aika pieni, tai oikeastaan hassun mallinen olohuone jolloin nuo matot auttaa rytmittämään tilaa ja antaa isomman vaikutelman.)

Sohvapöydän ja liinavaatekaapin sekä vanhan maton olen kantanut selkä vääränä kirppiksiltä kotiin, ja musta jalkavalaisin hankittiin Habitatista.
Tarkkasilmäiset varmaankin bongasivat tuolta Wassily -tuolin. Sain niitä kaksi hoitooni määrittelemättömäksi ajaksi, ja vaikka ne eivät oikein supermodernilla olemuksellaan istukaan muiden huonekalujemme joukkoon, niin mä tykkään niistä ja onpa tuosta tullut isännänkin lempituoli (jolloinka minä saan maata röhnöttää sohvalla ihan vapaasti!).

Upea grafiikan vedos seinällä on ystäväni Susanna Karvosen käsialaa.

Nyt olisi vielä paikka sellaiselle kauniille, isolle valaisimelle sohvapöydän päälle. Maltilla odottelen sopivaa yksilöä, kyllä se vielä tulee vastaan!








Ajatonta sisustusta - matot


Ajattelin aloittaa postaussarjan minulle tärkeistä asioista sisustuksessa. Eli kestävistä, ajattomista ja laadukkaista valinnoista.

Aloitetaan tietysti milläs muulla, kuin maton valinnalla! Aiemmin paasasin mattojen pienuudesta suomalaisissa kodeissa, nyt keskityn materiaaleihin ja väreihin. 
Käsi ylös, kuinka moni pitää yli 300 euroa maksavaa mattoa kalliina? Kuinka moni maksaisi 1000 euroa matosta? Veikkaan ettei kovinkaan moni. 
Mutta miksei? Matto on vähintään yhtä iso osa kodin sisustusta kuin sohva, josta taas mukisematta moni maksaa 3000 euroakin. 
Jos satsaa kestävään, laadukkaaseen ja ajattomaan mattoon, se palvelee sinua varmasti vuosikymmeniä ja seuraa toivottavasti vielä lastesikin kotiin. Kovin moni jokapäiväisessä käytössä oleva kallis sohva ei. 
Minusta matot ovat vähän turhan vaatimattomassa asemassa kodeissa, ei ehkä huomata miten suuri vaikutus oikealla matolla on huoneen kodikkuuteen. 

Valitse aina mieluiten luonnonmateriaalista oleva matto. Itse rakastan villamattoja, olen kokenut ne kaikkein helpoimmiksi puhtaanapidettäviksi (poislukien tummansävyiset ja mustat villamatot, joissa näkyy kaikki pöly!). Silkkimatto on aina upea, ja edullisemmassa päässä on tietysti puuvilla, joka useimmiten ohuempana materiaalina vaatii alleen liukuesteen. 
Luonnomateriaaleista valmistettu matto on aina myös tietysti ekologinen valinta. 

Me suomalaiset ollaan vähän turhan arkoja mattojen kuvioinnin suhteen, ja usein kotiin valitaankin "varma", yksivärinen ja vaalea matto. Onneksi nykyisin niin trendikkäät berberi- ja paimentolaismatot ovat vähän rohkaisseet pelkistetymmän tyylinkin ystäviä yhdistelemään niitä moderniin sisutukseen. Toisaalla on sitten räväyttelijät, jotka valitsevat räikeitä ja hurjiakin kuvioita mattoihin; usein niissä vain on se riski, että niihin kyllästyy nopeaa tai ettei niihin osata yhdistellä muita kuvioita tai tekstiilejä. Taika olisin löytää se kultainen keskitie yksivärisen ja vaikkapa ison kukkakuvioisen maton välillä. 

Karkeasti sanoisin, että jo kolmella sadalla eurollakin voi löytää ladukkaan ja pitkäikäisen maton kotiin. Mitä ylemmäs hinta nousee, sen myötä laatukin nousee. Matonkin hankinnassa se on tosiasia.

Seuraavaan kollaasiin olen koonnut lemppareitani kaikista hintaluokista:





1,  2,  3,  4,  5,  6,  7,   8,  9, 10, 11, 12


Jos budjetti on pieni, eikä varaa ajattomaan ja laadukkaaseen mattoon ole (kuten minulla), muista seuraavat:

- ole alehaukka; seuraa aktiivisesti mattokauppoja netissä ja nappaa kiinni kun halvalla saa.
- etsi käytettyjä, vanhoja mattoja. Kiipeä mummon vintille. 
- älä sorru halpaan ja "ihan kivaan", supertrendikkääseen mattoon johon kyllästyt vuoden kuluttua. Vuosittain parisataa näihin mattoihin laitettuna tekee kymmenessä vuodessa pari tonnia. Sillä summalla saa jo parikin laadukasta mattoa, jotka taatusti kestävät pidempään kuin kymmenen vuotta.
- vältä synteettisiä materiaaleja (jos siinä lukee buklee, älä osta) - ne voivat vaikuttaa käteviltä, mutta eivät lopulta ole yhtään sen helpompia puhdistaa kuin villamatotkaan. Muista, villa hylkii likaa ja nesteitä luonnostaan, ja useimmat tahrat lähtevät tuoreena pelkästään pyyhkäisemällä, kuten vauvan tai koiran pissa. Lapsiperhe tai lemmikkikoti voi siis aivan hyvin valita myös villaa. 
- Villa-allergiaa? Valitse juutti, sisal - tai muu luonnonkuitumatto tai paperinarumatto. Kaikki käyvät myös olohuoneeseen.



Makuuhuone nyt









Aina syksyn tullen haluan enemmän runsautta kotiini. Mattoja, vilttejä, paaaaljon tyynyjä. Toiset tykkää poltella kynttilöitä, minä sukellella tekstiileihin! Niitä ei vaan voi olla liikaa.

Olen etsinyt tummansinisiä, melkein mustia pellavaverhoja makuuhuoneeseen jo hyvän tovin, mutta en ole löytänyt kukkaroystävällisiä sellaisia. Seuraava projekti olisikin kokeilla varjätä nuo valkoiset pellavaverhot - tulee vaan iso vahinko, jos väri epäonnistuukin tai siitä tulee liian vaalea. 

Mitäpä olette mieltä, kannattaako kokeilla värjäämistä vai kaivanko suosiolla kuvetta ja ostan tummemmat verhot valmiina?