domus-tuolin kunnostus (for dummies)


Ajattelin tautiloisista huolimatta kirjoittaa pienen rapsan tästä meidän Domus-tuolien kunnostusprojektista. Tämä ei totisesti ole mikään oikeaoppinen ja absoluuttinen käytännön opas asiasta, koska me emme ole mitään ammattientisöijiä ja varmasti on helpompikin tapa vanhojen tuolien kunnostamiseen itse (tai ammattilaisia, jotka sen osaavat oikein tehdä). Mutta näin me se tehtiin itse ja kyllä ollaan tyytyväisiä lopputulokseen.

Tuolit siis olivat huonossa kunnossa (täällä kuvia lähtötilanteesta) ja niistä oli isoja viilupaloja irti. Vaikka alkuun haaveilinkin viilupintojen korjaamisesta/paikkaamisesta ja alkuperäisen puupinnan jättämisestä/uudelleenlakkaamisesta, tajusin aika pian että se on tuhoontuomittu ajatus. Viiluvauriot olivat todella massiivisia.


Selkä- ja istuinosaa yhdistävä taivutettu vanerinpala repsotti kaikissa tuoleissa kurjasti ja se osoittautui muutenkin ongelmalliseksi, se nimittäin oli kiinnitetty popniiteillä joiden irrottaminen oli hankalaa ja takaisinsaaminen vieläkin hankalampaa.
Ensimmäisen tuolin vanerinpalan irroitettuamme päädyimme jättämään muiden kolmen tuolin palat paikalleen; vaneripala liimattiin ja korjattiin paikallaan. Onnistui hyvin sitenkin, en siis suosittele niitä popniittejä irroittamaan ilman kunnon välineitä.


Nitkumisen ja natkumisen estämiseksi poistimme vanhat kulmapalat tuolin rungon sisältä, jotka olivat jo puoliksi lahot. Uutta puupalikkaa tilalle, joka kinnitettiin puuliimalla ja ruuveilla. Tämä toimenpiden auttoi jo pahimpaan nitkumiseen ja heilumiseen ja tukevoitti vanhaa tuolia kummasti. Sinne tänne aseteltiin vielä katkaistuja tulitikkuja (kuinka professionaalista!), ja korjaustoimenpiteet olivat siinä.


Korjaamisen jälkeen tuolit hiottiin. Tässä tuli tehtyä vaikeimman kautta asiat, ilmeisesti vanhoissa tuoleissa on käytetty selluloosalakkaa joka olisi irronnut ihan jollain liuottimella. Mutta talon miäs hankasi tuoleja muutaman päivän tuolla terassilla ja päästiin kuitenkin hauisrevähtymistä huolimatta onnelliseen lopputulemaan.

Sitten paikattiin viilun jättämiä, suuria roiloja ja repeämiä. Tikkurilan Spakkeli osoittautui oivaksi aineeksi, vaikka kuivuukin hitaasti. Sitä muutama kerros roiloihin ja hionnat välissä.



Halusin maalata tuolit öljypohjaisella maalilla, mutta halusin niistä myös mattapintaiset. Öljypohjaista maalia ei saa täysin himmeänä, joten (tässä mentiin toisen kerran metsään) valitsin Sadolinin vesipohjaisen täyshimmeän maalin. No, sehän valuu jos ei ole tarkkana (minä olin - muutamaa hupsista lukuunottamatta).


Tuolit ovat täyshimmeällä maalilla aivan mahottoman komeat, mutta pahoin pelkään, että koska tulevat päivittäiseen lapsiperhekäyttöön, ei maalipinta ehjänä kauaa kestä. Nyt siis täytyy vielä joku pintakäsittely keksiä maalin päälle, joka sitten tuo varmaankin sitä ei - kaivattua kiiltoa tuoliin...

Vesipohjaisessa maalissa on tosin se hyvä puoli, että sen alta näkyy puupinta elävästi, vähän kuin petsattuja olisivat (mitä ainakin uudistuotannossa olevat mustat Domukset taitavat ollakin).




Mutta että tämän kokemuksen perusteella todettakoon, että kyllä uunokin pystyy vanhoja viiluhuonekaluja kunnostamaan vaikka se vähän möröltä alkuun vaikuttaakin.
Ja vaikka virheitä tulisikin niin se tunne, kun saat katsella itse kunnostamiasi huonekaluja (joissa oma kädenjälkesi kirjaimellisesti näkyy) on ihan priceless.




37 kommenttia

  1. Selvitäpä, voiko pellavaöljyvahaa käyttää tuon maalin päällä suojana. Siitä tulee ainakin täysmatta pinta, ja onhan se tietty luonnollinen ja vanha käsittelyaine. Meillä toimii maitomaalin suojana hienosti. Muistaa vaan vahauksen yhteydessä, että vaharätit voi syttyä palamaan issekseen jos ne tumppaa roskiin!

    Upee tuoli!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos Tiina vinkistä; yritin tuossa Googlesta jo selvitellä mutta en oikein tullut sen viisaammaks. Käyn huomenna rautakaupassa ja kysäsen sieltä.

      Poista
  2. U P E A toteutus! Ja todella hienosti ootte saanut nuo rikkinäiset kohdat "korjattua". Oikein yritin katsella, mistä kohtaa tuota spakkelia on valmiissa tuolissa, enkä erota kyllä millään. Loisto työtä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitosta! Ei sitä tosiaan näy, huolellinen hiominen on homman salaisuus. :)

      Poista
  3. Kyllä silmä (ja mieli) lepää, kun näkee tuollaisen vanhan kaunottaren kukoistuksessaan. :)
    Arvostan kyllä isoa duunianne, tosta tuli ihan tajuttoman upea!

    VastaaPoista
  4. Huippu hienoiltahan nuo näyttävät! Mulle kans!!!!!

    VastaaPoista
  5. Lopputulos on kyllä ollut tuon kaiken vaivan arvoinen! Huikea muutos, hienot :)

    VastaaPoista
  6. No on kyllä komia tuoli! :) Ottaisin! :)

    Samalla tökötillä mekin omat viiluvaurioiset koulutuolit korjattiin ja lopputulema oli hyvä. Ja ilmeisesti saman vaikean kautta mekin mentiin, sillä tiukassa oli saada lakka pois. Maaliksi valikoitui puolikiiltävä huonekalumaali ja koska tuolit ovat päivittäisessä käytössä, on niissä jo valitettavasti nyt muutamia käytönjälkiä. Mutta kuten sanoit, korvaamatonta on omin kätösin kunnostetuilla tuoleilla istuminen! :)

    -Piia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ai teillä on ollut samanmoista projektia! Olen tosiaan yrittänyt tässä psyykata itseäni, että tulevat kolhut ja naarmut ei haittaa - mieluummin niitä kuin pelkästään koriste-esineinä seinän vierustalla nämä tämmöiset. Eikös se Ilmarikin nämä aikoinaan kovaan käyttöön suunnitellut. :)

      Poista
  7. Tosi upea <3! Ja silti - minusta Domus on nyt pilalla. Sen nyt vain kuuluu olla puunvärinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no onpas harmillista että koet niin. Minusta nämä olivat aiemmin pilalla, enää eivät. :)

      Poista
  8. Todella upeat olette saaneet! Tuo musta väri sopii tosi hyvin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos Tanja! Niin minustakin :)

      Poista
  9. Voi että. On magee!

    VastaaPoista
  10. Voi kiitos näistä vinkeistä! Meillä oottelee kaksi nitkuvaa domusta, nyt uskallan irroittaa tuon istuinosankin...vaihdoitteko istuinosan ruuvit samalla uusiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. uskallat! :) ei vaihdettu, dipattiin alkuperäiset ruuvit vain mustaan maaliin.

      Poista
  11. Tosi komea.
    Kerrotko tarkemmin maalaamisesta, millainen pensseli, hioitko välillä, miten vältit siveltimenvetojen näkymisen pinnassa?
    Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mä en oikein itsekään tiedä, miten vältin siveltimen jälkien näkymisen; en osannut pelätä koko asiaa. Ehkä homman juju on siinä, että maalasin hyvin vähällä maalimäärällä (ihan tavallinen maalipensseli oli, vanha ja harottava!) ja jokaisen 3-4 kertaa puunsyiden suuntaisesti. Tarkimpana sai olla istuin- ja selkäosien maalauksessa, koska valumia ilmaantui helposti reunoille. En hionut välillä ja kuivumisaikaakaan en noudattanut, kun se näytti kuivalta (n.30 min) maalasin uudestaan. Eli monta ohutta kerrosta!

      Poista
  12. siis tosi hieno, ei uskois samaksi tuoliksi! kiitos näistä arvokkaista vinkeistä ja koitan laittaa tuumasta toimeen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jes ,ihana kuulla jos näistä oli jollekin rohkaisua! Tsemppiä!

      Poista
  13. kyllä ovat komiat! kaiken vaivan arvoiset ja paljon enempikin.

    VastaaPoista
  14. Tässä kohtaa voitaneen sanoa että kuollut herätettiin henkiin :) Kyllä uusi versio voittaa kuusi-nolla sen rikkinäisen puunvärisen :)

    Upeaa työtä ja kiitos monesta vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos itsellesi ja oikeassa olet - vanhat olivat suorastaan kamalan näköiset disainarvostaan huolimatta. Kyllä nyt kelpaa!

      Poista
  15. Kiitos tästä postauksesta! Osuu minulle niin naulan kantaan! Minulla odottaa kotona 6kpl Tapiovaaran Aslak tuoleja, jotka myöskin roskalavalöytöjä + 1 Domus, sekin huonokuntoinen. Itsekin ajattelin että korjaisi halkeamat ja vain lakkaisi uudestaan, toisaalta olen haaveillut niistä myös mustina tai valkoisina. Taidat olla oikeassa, että pahasti halkeilleet ja revenneet viilut taitaa olla aika mahdoton paikata siistististi ja jättää lakkapinnalle. On ne vaan niin kauniita tuoleja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. on ne, ja jos minulla vain olisi ollut varaa viedä ne ammattilaiselle uudelleenviilutettavaksi ja -lakattavaksi, olisin sen tehnyt. Itse en sitä kyllä lähtisi tekemään ilman kokemusta. :/

      Poista
  16. Oi joi, miten ihana blogi löytyikään. Ihan pakko tulla Hajottamoon pian uudestaan lukemaan koko blogia läpi ja liittyä lukijaksi!

    VastaaPoista
  17. Tosi hienot niistä tuli! :) Hyvää työtä.

    VastaaPoista
  18. Huikean hienot, kyllä te ootte eteviä! Ei todellakaan ole nyt Domus pilalla vaan päinvastoin! :)

    VastaaPoista
  19. Oivaa!
    Olen kunnostamassa Aallon viilutuoleja, ja tästä oli paljon apua. Kiitos.

    http://muotoseikka.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  20. Näissä vanhoissa huonekaluissa on etu, että niitä todellakin voidaan korjata.

    Hienoa ja perusteltua työtä. Minulla on itselläkin odottamassa natiseva domus.
    Näistä kokemuksista tulee olemaan iloa.

    Itse pitäisin maalipinan tuollaisenaa ja paikkailisin sitten joskus tarpeen mukaan.
    Mukavan oloinen blogi.

    VastaaPoista

kiitos jäljestäsi!