Projekti arkieteinen, vol I



Kyllä täällä talossakin tapahtuu, blogihiljaisuudesta huolimatta! Eteistilojen kimpussa ollaan nyt viimeiset viikot pakerrettu. 



Talossamme ei alunperin ollut kunnollista eteistä ollenkaan. Ulko-ovesta tullaan sisään neliön kokoiseen tuulikaappiin, jossa ei ole lainkaan ehjää seinäpinta-alaa vaan oviaukko jokaisella seinällä. Tuulikaapin jälkeen tullaan kyllä isoon aulaan/halliin (vilahtaa ylemmässä kuvassa oikealla) jossa on paljon kaappeja vaatesäilytystä varten, mutta sellainen lapsiperheille tärkeä arkieteinen puuttui täältä kokonaan. 

Tuulikaapista oli käynti kuitenkin tähän pitkään tilaan, jossa edellisillä asukkailla oli molemmilla seinillä pelkkiä kaapistoja, eikä tila palvellut oikein mitään tarkoitusta. Alusta alkaen visioitiin tähän sellainen kunnon suurperheen eteinen, ja sellainen on nyt vihdoin hyvää vauhtia valmistumassa juuri koulujen alkuun.

Tapettiseinän puolipaneeli oli vähän pakollinen ratkaisu, sekä hinnan että käytännöllisyyden puolesta. Alas asti ei haluttu tapettia laittaa, koska tämä on se seinä mihin kiukkuiset mukulat potkaisevat kenkänsä ulkoa sisään tullessaan. En myöskään halunnut pelkkää maaliseinää, koska tiedän kuinka vaikea niitäkin on eteistiloissa pitää puhtaina. Siispä kun yläkerrassa remontoitiin tyttären huonetta ja sieltä lähti ehjinä paloina tummanruskeaa puolipaneelia seinistä, keksin siirtää paneelit tänne eteiseen ja maalata ne valkoiseksi. Vähän turhan romanttinenhan tuo on mun makuuni, mutta tapetilla ja muulla yritetään asiaa vähän tasapainottaa. Uskon että käytännössä puolipaneeli kuitenkin toimii hyvin, just tässä tilassa.


Huone on reilut kolme metriä pitkä, ja koko ikkunaseinän mitalta rakennetaan tähän nyt kenkälaatikostoa. Tuota niin rakastamaani koivuvaneria haluttiin ehdottomasti tähänkin taloon isona pintana, ja sen kaveriksi oli tietysti pakko saada rulla Cole&Sonin Woods-tapettia, jota edellisen kodin kodinhoitohuoneessakin oli. Siihen vaan ei kyllästy ikinä!

 Vaikka meitä onkin "vain" viisi henkeä, niin kenkiä on kymmeniä ja taas kymmeniä pareja, joita lähes kaikkia käytetään päivittäin. Jokainen perheenjäsen saa siis oman kenkälaatikkonsa tuosta ikkunaseinältä, ja sen päälle on muksuillakin hyvä istua kenkiä sitomaan. Laatikkoseinälle tuunataan vanhaa isoa hattuhyllynaulakkoa, tapettiseinälle tulee yksittäisiä koukkuja ja ripustimia ja kenties jokin pieni peili. Valaisimiksi kaavaillaan mustia, moderneja kohdevalaisimia ja parkettilattia on tarkoitus kokonaan peittää kumipohjaisella, mustalla kuramatolla. 
Nyt kun vielä toivuttaisiin näistä tautiloisista niin saataisiin hommat päätökseen.




4 kommenttia

  1. Ihan totta, tuohon tapettiin ei vaan voi kyllästyä!

    Odottelen meilenkiinnolla, miltä kenkälaatikot lopulta näyttävät. Meilläkin olisi tarkoitus sellaiset penkkilaatikot eteisen seinille rakentaa, yhtä pystykaappia enempää säilytystiloja kun sinne ei muuten mahdu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkään en malta oikein odottaa - tuolla se siippa paraikaa niiden parissa pakertaa, joten kuvia lopputuloksesta toivottavasti pian!

      Poista
  2. Tuskin maltan odottaa valmista! Kunnon eteistilat on lapsiperheessä ihan välttämättömyys. Ja juurikin noita kenkiä, luistimia, monoja yms. piisaa. Meillä ratkaistiin asia rakentamalla ulkovaatteille oma vaatehuone. Enää puuttuu, että asianomaiset viitsisi kuljettaa kenkänsä sinne...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se, minäkin pahoin pelkään että kengät ovat kaikkialla muualla lopulta kuin komeassa kenkälaatikossa. :P Mutta hei, meiltä äideiltä vaan sitkeää kouluttamista (mäkättämistä) niin jospa se siitä, heh.

      Poista

kiitos jäljestäsi!