vihreitä ajatuksia











Toiset taitaa jo kuopsutella puutarhoissa, minä kannan vaan lisää viherkasveja sisään. Löysin vihdoin ja viimein meille tuon lyyraviikunan, mitä olen varmaan vuoden päivät metsästänyt. Nyt sitten yksi ainoa kasvi löytyi Bauhausin kukkapuolelta isompien kasvien alta, kun menin vähän kaivelemaan. Ihan kuin se ois oottanu siellä meikäläistä! Mä moikkasin ja nappasin kainalooni, riemulla yhdessä kassoille hölkättiin.
Nyt keskitytään se hengissäpitämiseen ja kenties jopa kasvattamiseen. Kovinko olisi kaunis tuo vaikka kolmemetrisenä! Voin jopa harkita tuolle juttelemista, jos se auttaa.

Tosiaan, puutarha. Mua ei vaan ainakaan vielä ole mikään puutarhapeipponen purassut - viherkasvitkaan meillä eivät eläisi kuukauttakaan jos ei mieheni, tuo orastava hortonomi huolehtisi kastelusta ja multien vaihdoista ja lannoituspuikotteluista. Käsittämättömän vaikea asia mulle pitää hengissä yhtään mitään vihreää. Pelottavia nuo kasvikset, kerta kaikkiaan.

Viime kesänä me rakennettiin terassi ja tehtiin isoja muutoksia pihalla muutenkin. Talon edellinen omistaja oli istutellut ihan epämääräisiä kasveja kukkapenkin täyteen - heiniltä ne minusta näyttivät. Ehkä ne olivatkin rikkaruohoja jotka olivat syöneet ne oikeat istutukset, haha. En tiedä.
Päädyttiin sitten hävittämään viime kesänä koko kukkapenkki ja istutettiin siihen nurmikkoa. Myös sinne tänne pihaa törkätyt pusikot ja pensaat saivat kaikki lähtöpassit.

Nyt meillä on siis sellanen runollisen kaunis blanko kanvas tuolla pihalla ja mä aion saada sinne vielä tänä kesänä jotain kasvamaan! Eihän se kovin vaikeaa voi olla, eihän? Kuka pitäis mulle kotipuutarha for dummies - kurssin?



3 kommenttia

  1. Pitkää ikää lyyrallesi! Meillä tuo on kyllä ollut aika vähään tyytyväinen, paitsi että pari lehteä on menneet ruskeiksi kärjistään enkä keksi että mistä kiikastaa. Liikaa vai liian vähän vettä/valoa/rakkautta? Yleensä saan kasveista ihan hyvin tolkkua, mutta tuo ei ole ollenkaan kertonut että mitä se oikein haluaa :-D

    VastaaPoista
  2. Voi, mäkin olen metsästänyt tuota lyyraviikunaa apinanraivolla. Ilman ainuttakaan kohtaamista.
    Ja joo, yhtä kykenemätön olen pitämään mitään vihreää hengissä. Ja silti niitä ostan.

    VastaaPoista
  3. Tuttu tunne ja mua on kyllä nyttemmin purrut viherkärpänen. Eli kun sitä pihaa alkaa laittaa niin sit sitä tahtookin hoitaa ja nähdä hienon kukkaloiston kesällä ja vielä hienomman seuraava.. :)

    VastaaPoista

kiitos jäljestäsi!